25.12.2014

SNOW, LOVE, FAMILY & FOOD

DSC_0906 DSC_0916  Jouluaatto on nyt takanapäin, mutta joulufiilis on vielä elossa! Mulla joulufiilis kestää aina jouluaatosta monta päivää eteenpäin, kunnes uusivuosi tuo tullessaan katseen kohti kevättä. Joulufiilis tarkottaa mulle rauhottumista ja hetki taas lapsena olemista.
Jotenkin jouluna tuntuu siltä kun olisi taas oma 10v itsensä aina uudestaan ja uudestaan ja sitä mä rakastan joulussa tosi paljon. 
DSC_0938 DSC_0941
 Rakastan sitä, että tullaan aina mummolaan jouluksi; täällä on AINA lunta jouluna! Valkoinen joulu on mulle tärkeä, vaikka olisi varmaan hauska kokea joulu joskus aikanaan jossain lämpimässäkin maassa. En usko, että etelänlämpö silti ikinä voittaa tätä ihanaa suomalaista perinnejoulua. 
DSC_0936 DSC_0929
 Joulussa huikeeta on myös mummon tekemät ruoat! Vaikka olisi kuinka ähky, sitä kinkkua saa mätettyä mahaan kokoajan lisää ja lisää. Mulla ei ole oikeestaan lempijouluruokia, mutta mun lautaselta löytää kyllä aina karjalanpaistia, kinkkua ja laatikoita! 
DSC_0949 DSC_0950
Kuten kuvista huomaatte, ikuistin aika makeen auringonnousun. Parasta kuvaa en vielä julkaise, sillä aijon sillä osallistua Vuoden
Luontokuva-kilpailuun. Siitä kuvasta lisää, kun osallistumiseni on vahvistunut. En kyllä pysynyt taaskaan pöksyissäni kun nämä
kuvat nappasin. Tässäkin oli vain kymmenistä minuuteista kiinni, etten olisi tätä hetkeä ehtinyt ikuistamaan. DSC_0932 DSC_0922
Rauhallista joululoman jatkoa kaikille, nauttikaa & syökää kunnolla 

- Miira

23.12.2014

THE COLD NEVER BOTHERED ME ANYWAY

Nyt ollaan saavuttu joulun viettoon lumiseen Itä-Suomeen mummolaan. Oon niin innoissani! Saa rentoutua, lukea rauhassa
ylppäreihin, KUVATA ja syödä ihan parhaita ruokia. Tänään oltuamme täällä parisen tuntia, vetäisin lämpimät vaatteet päälle ja
lähdin pihalle hakemaan inspistä.
DSC_0472 DSC_0476 DSC_0689
 Meiän mummolan kulmalla on lintujen taliapaja, jossa pyörii kymmeniä lintuja kokoajan. Jouduin seisomaan paikallani todella
kauan, että linnut tottuivat minuun ja tekivät työni hieman helpommaksi. Silti, oli todella hankala saada napattua hyvästä kuva-
kulmasta kuvaa, kun linnut olivat niin arkoja kameran äänelle. Muutama kiva otos silti jäi kameraan, muutama hieman huvittavakin.
DSC_0636 DSC_0592 DSC_0538 DSC_0518 DSC_0816 DSC_0796
Missä lintu XD DSC_0837
Me nähdään seuraavan kerran joulupäivänä,

Ihanan rauhallista ja onnellista joulua kaikille ♥

- Miira

12.12.2014

EMMIN YO-JUHLAT

Pieni katsahdus taaksepäin Jyväskylän reissuun. Olin siis juhlistamassa rakkaan kaverin Emmin ylioppilasjuhlia ja oli muuten
ihan huikee reissu! Olin niin niin hauskaa, että hymy on vieläkin korvissa! Kamera kuvat jäi vähän vähemmälle, sillä toimin
juhlissa myös apulaisena, mutta Emmin upeat ylppärikuvat löydätte TÄSTÄ
DSC_0013 DSC_0038 DSC_0041 DSC_0040 DSC_0043 DSC_0016
- Miira

1.12.2014

10-TANSSIN SM KISAT

Olin eilen sunnuntaina katsomassa ja kuvaamassa 10-SM kisoja. Tuli kyllä kivoja kuvia pitkän tanssikuvaus tauon jälkeen!
DSC_0951 DSC_1127 DSC_0719 DSC_1371 DSC_1693 DSC_1932 DSC_2100
Copyright Miira Vehviläinen

Lisää tanssikuvia löydät TÄÄLTÄ

- Miira

29.11.2014

THE ONE LEFT BEHIND

Oltiin Annan kanssa kuvailemassa läheisellä autiomökillä. Vaikka kello oli 12 päivällä ja kirkas keli, oli silti vähän creepy
pyöriskellä hylätyllä mökillä. Kuvamateriaalista tuli kyllä tosi makeeta!
DSC_0021.NEF DSC_0024.NEF DSC_0045.NEF DSC_0069.NEF DSC_0123.NEF DSC_0134.NEF DSC_0137.NEF Copyright Miira Vehviläinen

- Miira

3.11.2014

FALSE LASH WINGS

MUISTAKAA HD
Ja pahoittelen, en jaksanut harjata hiuksia XD

- Miira

2.11.2014

NIKKOR AF-S DX 55-300mm

Eilen tosiaan mainitsin pienestä shoppailureissusta Rajalassa. Tälläviikolla Rajalalla oli Digi-viikot ja siellä oli vaikka minkälaisia tarjouksia. Mun silmään tarjouksista iski tämä 55-300mm objektiivi, jonka sitten kävin sieltä perjantaina nappaamassa.
DSC_0169 DSC_0065 DSC_0104 DSC_0085 DSC_0125 DSC_0159
Palaillaan huomenna videon merkeissä!

- Miira

24.10.2014

MY FIGHT

Itsevarmuus on asia, jonka kanssa kamppailemme läpi elämän. Se kasvaa ja laskee, kaikilla eri syistä. Aloitin oman kamppailuni itsevarmuuden kanssa yli 3 vuotta sitten, kun minulla todettiin vakava purentavika. Hampaani olivat täysi kaaos ja sepäs ilahdutti
15-vuotiasta yläaste tyttöä. Multa revittiin kulmahampaat keväällä 2011 ja elin vuoden niin. Silloin aloin havahtua siihen mikä oli edessä ja keväällä 2012 mulle kerrottiin hammaslääkärissä huonot uutiset. "Kiinteät kojeet 2,5v". Muistan elävästi sen vihan kun kävelin hammaslääkärin huoneesta pois. Miksi kaikki huomattiin vasta nyt? Kaikilla oli raudat ala-asteella, mutta mä oon menossa lukioon. En saa ikinä kavereita.
DSC_0822
Muistan myös elävästi sen, kun sain raudat suuhun. Oona oli mun tukena mukana ja kun ekan kerran katoin peilistä, en ajatellu muutakun että 2,5 v tämän näköisenä oli mentävä. En tykännyt yhtään. Suu oli verillä ja olin kokoajan kivuissa. Raudat ei tuonut pelkkää itsevarmuuden heikkenemistä, se toi kipua ja unettomia öitä. 
DSC_0816
Kaikki toivo katosi, kun hammaslääkäri iski raudat myös alahampaille. Kipu ei lakannu sitten millään. Lukion ekat päivät lähesty
ja mä olin ihan paniikissa. "Ei kukaan halua kaveria, joka näyttää siltä miltä ala-asteella näytettiin." Itsevarmuus oli aika lähellä olematonta, enkä hymyilly lähes ollenkaan. Miksi hymyillä, kun suusta paistaa kasa rautaa.
DSC_0817
Mä sain aina kaiken mahollisen tuen mun läheisiltä, ihan puolitutuiltakin ja mua tsempattiin ihan kauheesti. Olin siitä kiitollinen,
mutta mikään ulkopuolinen ei voinut vaikuttaa siihen vähäiseen itsevarmuuden rippeeseen mikä mussa oli jäljellä. Olin jo tottunut peilikuvaan, mutta se ei tarkoita sitä että se olisi miellyttänyt. Muistan silti elävästi sen kerran, kun kaikki muuttui hammaslääkärikäynnillä. Muistan elävästi sen päivän, kun merkkasin kalenteriin ylös 28.10.2013.
DSC_0839 DSC_0847
Se kaikki oli ohi. Prosessi oli edenny oletettua paremmin ja sain raudat pois 1,5 v ajan jälkeen. En oo varmaan ikinä hymyilly niin aidosti ja niin puhtaasta onnesta. Nää kuvat on pari päivää poiston jälkeen ja niistä välittyy kyllä onnen hymy.
DSC_0859
Itsevarmuus on mulle nykyään aivan eri asia. Mä rakastan mun hymyä, mun hampaita ja sitä faktaa, että mulla oli raudat. Oon
niin suuresti kiitollinen koko prosessista, joka ikisestä kyyneleestä ja unettomasta yöstä; kaikki oli sen arvosta. En vois myöskään
olla kiitollisempi siitä tuesta mitä sain ja joka sai mut jaksamaan koko pitkän ajan läpi. Sanoinko jo kiitollinen? Mä vaan oon. Ja
niin paljon. Myös siitä, että mun itsevarmuus on palannut. Mä voin näyttää että oon ilonen ja onnellinen, ilman tunnetta siitä että
en kelpaa muille. Koska mä kelpaan ja oon aina kelvannu, ihan just tälläsenä. miira (3)

- Miira